Työterveysasemalla minulla todettiin TOS-oireyhtymä, joka on kivulias ja kiusallinen. Minulle määrättiin aluksi vuodelepoa, kipulääkkeitä ja fysioterapeutin antamia liikuntaohjeita suoritettavaksi säännöllisesti. Jatkotutkimuksissa minulta otettiin verinäytteitä, niska-hartiaseudun röntgenkuvia ja hermorataan liittyviä testejä. Näistä ei löytynyt poikkeavuuksia.

Kävin usean eri lääkärin vastaanotolla ja fysioterapiassa säännöllisesti. Aikaa ja rahaa kului, mutta pitkäaikaista apua ei ongelmaan löytynyt. Harrastin säännöllisesti liikuntaa ja tein kaikkeni löytääkseni avun vaivaani. Tein päätöksen, että lopettaisin työni ja opiskeluni yliopistossa ja keskityin hoitamaan itseäni sekä harrastamaan paljon liikuntaa. Uskoin, että kivut eivät koskaan lakkaisi ja totuin elämään kroonisten kipujeni kanssa. Puolisoni oppi hyvin tuntemaan kipuni ja loi minuun uskoa paranemisesta.

Keväällä 2003 löysin lehdestä mainoksen Oulussa toimivasta naprapaatti Juhani Karjalaisesta. Varasin häneltä vastaanottoajan ja annoin hänelle lääkärien kirjoittamat sairaskertomuspaperini. Kerroin sairastaneeni kaksi vuotta ja lopettaneeni työni sairauden vuoksi ja opiskelevani erittäin hidasta tahtia.

Parin käsittelyn jälkeen vaiva helpottui huomattavasti ja välillä olen elänyt kuin minulla ei koskaan kipuja olisi ollut. Tunnen itseni energiseksi ja aloin jälleen rakentamaan asioita, joista olen haaveillut. Palasin opiskelujeni pariin yliopistossa ja työelämään takaisin.

Naprapaatti Juhani Karjalaisen antama hoito on ollut selkeästi paras useista eri hoidoista, joita olen kokeillut.

Niina NN 18.10.2004