|
-- Ensiksi käsi alkoi puutumaan, varsinkin yöllä, enkä voinut nukkua kuin oikealla kyljellä, yläselässä tunsin myös jumitusta, kipeän käden puolella erityisesti. Lehteäkään en voinut lukea kuin tietyssä asennossa. Lopulta olkapääni oli niin kipeä ja jäykkä, että en voinut nostaa kättäni. Siihen ei auttanut lepo eikä lääkkeet. Fysikaalisista hoidoista ei ollut juuri mitään apua eikä myöskään kortisonipiikeistä. Lopulta päädyttiin siihen, että se pitää leikata, Orvola muistelee.
Olkapääleikkauksen paikka
Lääkäri selitti Orvolalle, että olkanivelen jänne oli tulehtunut ja siellä olevat kanavat liian ahtaita. Se tulisi "puhdistaa" leikkauksella, jotta jänne mahtuisi paremmin liikkumaan.
Leikkaus tehtiin, mutta sen jälkeen olkapää tulikin mahdottoman kipeäksi.
-- Sitä piti kuntouttaa: kävin muun muassa fysikaalisessa hoidossa, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Tuntui, että paraneminen kestää tosi pitkään, mies muistelee. Leikkauksesta oli jo kulunut puoli vuotta, kun Orvola kuuli, että työkaveri oli saanut hyvän avun Karjalaiselta kipeään olkapäähänsä.
Ennen hoitoon menoa halusin keskustella Karjalaisen kanssa olkapäävaivastani. Kerroin, mitä olkapäälleni oli tehty. Karjalainen arveli vian olevan muualla kuin olkapäässä !
Vika on todennäköisesti yläselässä, lapojen välissä, missä oleva "fasettilukko" on pikku hiljaa jäykistänyt yläselän, lavan ja lopulta olkapään ja koko käden.
--Tämä kuulosti mielenkiintoiselta, sillä itse asiassa minullahan oli ollut kaiken aikaa aristava ja polttava kohta yläselässä, vasemman lavan vieressä. Tästä olin huomauttanut monta kertaa hoitaneille lääkäreille ja fysioterapeuteille.
Lopulta Orvola uskaltautui Karjalaisen vastaanotolle. Hän kertoo, että oli ensin hieman epäluuloinen hoitomuodon suhteen. Olkapää oli kuitenkin niin kipeä, että se ei estänyt naprapaatin antaman hoidon kokeilemista.
-- Minulla oli hyvin huono käsitys naprapaateista tai ylipäätään tämän alan osaajista, hän tunnustaa.
"Jotenkin se rytkäytti"
Orvola muistelee, että ensimmäinen hoitokerta naprapaatilla kyllä tuntui eikä toinenkaan kerta kivuton ollut. Karjalainen tosin hieman varoitteli ennen käsittelyä, että se voi tehdä "kipiää", Sain hyvät kotihoito-ohjeet ja pian olkapää oli täysin terve. Sen jälkeen olkapää ei ole mitenkään vaivannut, eikä miehen ole tarvinnut enää käydä minkäänlaisissa hoidoissa.
-- En tiedä, mitä siinä tapahtui, yläselästä se Karjalainen jotenkin minua rytkäytti ja väänsi ihmeellisiin asentoihin, kuvaa Orvola nauraen. Käynnistä jäi kuitenkin positiivinen kuva.
-- Kokemus oli niin hyvä, että menisin naprapaatille suoraan, jos jotakin tuki- ja liikuntaelinvaivaa minulle tulisi, hän tuumaa.
Hyvien kokemusten ansiosta Kotivara Oy korvaakin puolet työntekijöittensä naprapaattikäynneistä.
Teksti: Sari Arffman
Naprapaatti Juhani Karjalaisen antama hoito ja kommentit
Kyseessä on tyypillinen olkapäävaiva, joka syntyy pikku hiljaa ilman ulkoista vammaa.
Tällaisessa tapauksessa vika onkin aivan eri paikassa, mistä vaivaa yleensä hoidetaan. Kun mikään ei tunnu auttavan, kokeillaan lopuksi leikkausta, mikä ei tässä tilanteessa auta ts. tehdään turha leikkaus.
Leikkauksella oli tarkoitus tehdä tilaa supraspinatusjänteelle kaivertamalla luuta (acromion), mutta sekään ei auttanut.
Ennen rintarangan manipulaatiota, rentoutin koko yläselkää ja trapezius-, supra- ja infraspinatuslihaksia hieromalla, venyttämällä ja triggeripistekäsittelyllä.
Rintarangan fasettilukon (Th 4/Th 5 sin) avaus ns. antro- ja postro-tekniikalla rentoutti yläselän ja samalla supraspinatuslihaksen lopullisesti, jonka seurauksena
supraspinatusjänne "solakoitui" ja mahtui taas liikkumaan ahtaassa kanavassa.
Leikkaus ns. acromiaplastia parantaa yleensä olkapäävaivat, jos taustalla on tapaturma, esimerkiksi olkapää vioittuu ja esimerkiksi supraspinatusjänne repeää, tapahtuu ns. kiertäjäkalvosimen repeämä.
Huom ! Edellä mainitut ja monet muut TULES-vaivoihin liittyvät "oudot" termit selityksineen löytynevät myös kotisivujeni sanastosta alkuvuodesta 2005 !
|
